Minä en enää jaksa. Minä lopetan, yritän lopettaa tämän kaiken, päästä irti ja niin irvokkaalle kuin se kuulostaakin, enhän minä ole edes sairas, parantua. Lauantai-iltaisen puhelun jälkeen olen miettinyt sitä eri tavalla kuin koskaan ennen, ja olen päättänyt että minun on pakko. Minä en tahdo jäädä tähän oravanpyörään kymmeneksi vuodeksi, en edes vuodeksi, en vaikka olen edelleen näin vitun läski ja minun yksinkertaisesti kuuluisi laihduttaa ja ansaitsen voida pahoin.
On vaikea selittää niitä kaikkia tunteita, jotka tähän liittyvät. Tuntuu, etten vaan pysty lopettamaan, en osaa antaa itselleni lupaa syödä enkä uskalla koskea ruokaan. Jokainen suupala on liian suuri. Minua ahdistaa, etenkin eilen illalla ahdisti. Sakset ja pari nättiä pintahaavaa lonkkaluun kohdalle. Ensimmäiset puoleen vuoteen. Partaveitsenterät, suurimmat ystäväni, ovat tässä talossa sukupuuttoon kuollut luonnonvara.
Ironista on, että kun minun pitäisi opetella uudelleen syömään, olen vain entistä suuremmassa paniikissa enkä eilen uskaltanut syödä aamun kello yhdeksän jälkeen 24n tuntiin mitään. Minä vihaan syömistä ja vihaan ruumistani.
(En ikinä pystyisi tähän yksin. Haluan kiittää sitä, joka on minun tukenani. Se varmaan tunnistaa itsensä lukiessaan.)
Ja vielä yksi pieni asia: en ole muistanut vastata anonyymeille, olen siitä pahoillani. Lupaan parantaa tapani. Jokainen kommenttinne on kuitenkin otettu vastaan ja olen niistä kiitollinen.
:} mie oon ylpee susta... <3
VastaaPoistaPelkään juuri tuota samaa asiaa kuin sinäkin. Siis tota syömistä. Olen riuduttanut reilussa kuukaudessa itsestäni yli kymmenen kiloa pois. Siihen olen tyytyväinen, mutta nyt pitäisi alkaa opetella sitä oikeaa syömistä. Pelkään kuitenkin, onko minusta siihen? Alanko taaskin "kontrolloida" painoani ahmimisella ja sitten taas paastoan. Lopulta se johtaa kuitenkin siihen, että olen ahmimisputkessa ja vähän siitä eteen päin olen taas se sama läski, mikä kuukausi takaperin. Ehkä vielä pelottavampaa on, jos en voi lopettaa tätä anailua. Missäköhän kunnossa olen vaikka ensi syksynä? Tai kuinkahan pian päädyn kuolemanporteille uudestaan?
VastaaPoistaMutta nyt ois niin helvetin hyvä mahollisuus laittaa kaikki raiteilleen. Paino on ihan OK lukemissa, enkä koe edes itseäni kovinkaan läskiksi. Mutta onko minusta kuitenkaan siihen, että voisin alkaa syömään normaalisti?
En todellakaan tiedä. Milloin olen viimeksi edes syönyt normaalisti? Jos joitain yksittäisiä päiviä ei lasketa, niin ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. Ensi viikolla aion kuitenkin yrittää sitä. Tuntuu jos tälläkään kertaa en pysty siihen, niin sitten on melkein sama, vaikka kuolla pois... Ei tätä vaan jaksa.
Onnea sinulle oman taistelusi kanssa! En tiedä ketä huijaan, jos sanon, että tästä helvetistä voi parantua. Ainakin toistaiseksi haluan uskoa niin. Voimia!!
hei,
VastaaPoistatoivottavasti pysyt päätöksessäsi lujasti. kauheasti voimia ja rohkeutta sinulle. olet ansainnut parempaa <3
Tsemppiä! Sä pystyt parantumaan kun haluat!! :)
VastaaPoista